Ikuisuusaihe; IMETYS

November 29, 2017

Ensin kartoitetaan kylmät faktat. Nämä ovat ehkä tylsiä ja kuluneita, mutta niinhän faktat aina ovat. Nämä ovat kuitenkin ne, mihin me perustamme työmme ja tavoitteemme suojella, edistää ja tukea imetystä. Voit hypätä yli kohtaan "Sitten päästäänkin itse asiaan" jos nämä ovat sinulle aivan itsestäänselvyyksiä. 

 

FAKTA 1. Ravinnon hankkiminen imemällä on vauvalle luonnollinen jatkumo ketjussa, joka alkaa hedelmöityksestä ja vauvan kehittymisestä kohdussa jatkuen syntymään ja imeväisikään. Nisäkkään jälkeläinen on aina imeväinen. Tämä tarkoittaa, että hänellä on jo syntyessään hallussaan sisäsyntyinen keino, imemisrefleksi, jolla hän saa ravinnon. Itse vauva ei pysty kuitenkaan ravintoaan hankkimaan, vaan se pitää tarjota hänelle. Tämän vuoksi ovat äidit tai emot, jotka huolehtivat jälkeläisistään. Nisäkästä kutsutaan nisäkkääksi, koska hänellä on nisät eli nännit ja maitorauhaskudosta eli rinnat, joihin maitoa muodostuu. Ihminen on eläin ja aivan kuten eläinmaailmassakin, elämän alkumetreillä äiti tai emo on se, joka huolehtii ravinnon tarjoamisesta. Isän tai uroksen tarkoitus ei ole ravinnon antaminen vastasyntyneelle, vaan hänen tarkoituksena on suojella äidin tai emon ja vastasyntyneen pesimisrauhaa. Yksinkertaista ja luonnollista. Erotus eläinmaailmaan on vain meitä vaivaava stressi ja ihmiskunnan "liiallinen" älykkyys.

 

FAKTA 2. Oman äidin rintamaito on lukuisten ja lukuisten tutkimusten perusteella parasta ravintoa, mitä alle 1- vuotias lapsi voi saada. Parasta. Piste. Miksi parasta? Oman äidin maito on räätälöity juuri hänen omalle vauvalleen. Se on hyvin ravinnetiheää ja rasvaista ja koostumukseltaan aina sopivaa ja oikeanlaista, sopivan lämpöistä ja sisältää uskomattoman määrän ravinne- ja hivenaineita. Kaiken, mitä vauva tarvitsee, lukuunottamatta D- vitamiinia. Rintamaito sulaa vauvan suolistossa oikealla tavalla ja kypsyttää vastasyntyneen vielä epäkypsää suolistoa hellästi. Saamme kokoajan enemmän tutkimustietoa siitä, miten äärettömän tärkeä suolistomme hyvinvointi on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta! Tutkimukset osoittavat, että rintaruokitun lapsen riski sairastua aikuisena kakkostyypin diabetekseen, ylipainoon ja sydän- ja verisuonisairauksiin on pienempi. Rintamaidolla ruokitut vauvat kärsivät vähemmän korvatulehduksista ja allergioista. Rintaruokinta on ekoteko, terveysteko ja taloudellista. Rintamaidon maku vaihtelee sen mukaan, mitä äiti syö, joten vauva oppii koko ajan uusia makuja. Imeminen ei ole vauvalle vain ravinnon hankkimista, vaan vauva aistii aluksi kaiken imemällä ja saa siitä voimakkaan tyydytyksen ja turvallisuuden tunteen. Myöhemmin äidin rinta on usein suuri lohtu ja hyvin rakas asia vauvalle. Tässä nyt muutamia esimerkkejä mainitakseni.

 

FAKTA 3. Imetys tuo hyvinvointia myös äidille. Äidin riski sairastua rintasyöpään tai munasarjasyöpään pienenee. Palautuminen synnytyksestä on nopeampaa ja imetyksen yhteydessä tapahtuva runsas oksitosiinituotanto aivolisäkkeestä lisää äidin kiintymystä, hyvänolontunnetta, tyytyväisyyttä, rauhallisuutta ja sosiaalisuutta. Imetys parantaa unen laatua ja rauhoittaa oloa. On todella harvinaista, että äiti ei pystyisi imettämään vauvaansa  esimerkiksi rakenteellisesta tai hormonaalisesta syistä johtuen.

 

Sitten päästäänkin itse asiaan, eli siihen, miksi imetys herättää niin paljon niin voimakkaita tunteita? Miksi se on toiselle helppoa ja ihanaa, toiselle vaikeaa ja raskasta? Siksi, että me olemme kaikki yksilöitä ja niin valtavan monet asiat vaikuttavat siihen miten koemme ja näemme maailman ja sen ilmiöt. Oma terveys, hyvinvointi, historia, suku, arvot, lapsiluku, sen hetkinen elämäntilanne, synnytyskokemukset, aiemmat imetykset, ympäröivä kulttuuri, maa, kaupunki, ystävät... esimerkiksi. Entä miksi imetyksen epäonnistuminen herättää niin valtavan, sisäisen syyllisyyden tunteen? Koska väitän, että syyllisyys itse asiassa nousee meidän itsemme sisältä. Siihen en ole vielä löytänyt vastausta. Ehkä vastaus on jotenkin yhteiskunnallinen tai kulttuurisidonnainen. Imetys nähdään jonkinmoisena suoritteena tai hyvän äitiyden mittarina.

 

 

Äitiys on yhtä sekamelskaa. Ylämäkeä ja alamäkeä. Onnea ja epätoivoa, luottamusta ja epävarmuutta. Se on herkkä ja henkilökohtainen asia. Yhteistä äitiydelle on, että huikean onnen lisäksi sitä edelleen värittävät voimakkaasti kaksi asiaa; pelko ja syyllisyys. Pelko kanavoidaan usein synnytykseen ja syyllisyys - sille oivallinen kanava on imetys! 

 

Suomen imetysluvut ovat surkeita. Vuosien mittaan olen pohtinut, mikä ihme tähän voi olla syynä? Edelleenkään en kyllä ihan tajua.

 

Suurin osa äideistä kertoo raskausaikana haluavansa imettää ja näin varmasti onkin. Sanotaanko niin kuitenkin myös siksi, että se on helppo sanoa ja se on lähtökohtainen oletus "hyvälle äitiydelle"? Ajatellaanko asiaa sen pidemmälle? Tiedostetaanko, että imetys ei lähde heti sujumaan kuin tanssi? Ymmärretäänkö, että ensimmäiset päivät vauvan kanssa ovat jatkuvaa imettämistä ja harjoittelua, molemmille? Huomioidaanko, että läheisten kannustus ja tuki on ensiarvoisen tärkeää ja että synnyttänyt ja imettävä äiti tarvitsee ennen kaikkea rauhaa ja lepoa ja konkreettista apua; valmista ruokaa, siivoamista, isompien lasten hoitoa? Tiedetäänkö, että tukea imetykseen on tarjolla? Ennen kaikkea, motivoidutaanko riittävästi?

 

Rinnanpäät ovat arat, maito ei nouse rintoihin ensimmäisinä päivinä, vauvan paino laskee fysiologisesti lähemmäs 10%. Vauvalla on viinirypäleen kokoinen vatsalaukku ja huikeat vararavinnot elimistössään ensimmäisten päivien varalle. Äidillä puolestaan on aina rinnoissaan esimaito- eli kolostrumtippoja tuota viinirypäleen kokoista pientä masua varten. Kolostrum on vauvalle paljon muuta kuin vatsantäytettä; se antaa hurjan määrän vasta- aineita ja hyviä suolistobakteereja, jotka käynnistävät vauvan uuden ruuansulatuksen. Vastasyntynyt, muutaman päivän ikäinen vauva ei missään nimessä tarvitse pullollista maitoa!

 

Vauva itkee, koska se on hänen tapansa viestiä asioita ja hän on aivan uusi. Vauva ei itke läheskään aina nälkäänsä. Hän tarvitsee läheisyyttä, ihoa ja syliä sekä imemistä ymmärtääkseen olevansa olemassa, kun kohdun seinämät ja lapsivesi eivät enää ole ympärillä tuomassa turvaa ja napanuora ja istukka ravintoa. Tämä on kaikki täysin normaalia. Ei vastasyntyneen vauvan kuulu nukkua tunteja putkeen, eikä kuulu äidinkään. Vauvan kuuluu imeä rintaa, 6 - 8 kertaa vuorokaudessa. Välillä kolme tuntia putkeen, välillä kolme kertaa tunnissa, välillä kolmen tunnin välein. Vauvoilla ei ole kelloa. Äiti kokee useimmiten olevansa hyvin väsynyt ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen, mutta myös hyvin erilaisessa tilassa, kuin normaalisti. Hormonit huolehtivat edelleen siitä, että äiti yleensä jaksaa (harvinaisia poikkeustilanteita lukuunottamatta, kuten esimerkiksi vakavat psyykkiset ongelmat) huolehtia vauvasta. Hormonit herkistävät äidin äärimmilleen ja tunteet heilahtelevat laidasta laitaan. Kaikki nämä kuuluvat asiaan ja nyt olemmekin hiljalleen pääsemässä aivan ongelman ytimeen.

 

Herkkyys ja syyllisyys. Hoitajan yksikin väärin muotoiltu ja ymmärretty sana tai väärin tulkittu ilme voi johtaa pettymykseen, joka jää naisen mieleen loppuelämäksi. Kyllä, loppuelämäksi. Synnytysvuodeosastolla työskenteleminen on hienon hienoa rajapinnalla hiipimistä ja narulla kävelemistä. Olemme herkkyyden kliimaksissa, juuri synnyttäneen äidin äärellä. Mutta koska hoitajatkin ovat vain ihmisiä ja heidänkin elämäänsä vaikuttavat monet yksilölliset tekijät, jonakin päivänä ilme kasvoilla saattaa olla huono ihan vain henkilökohtaisista syistä johtuen. Sitä eivät ehkä työkaverit näe, eikä hoitaja itsekään, mutta on olemassa ihminen, joka näkee; äärimmilleen herkistynyt, synnyttänyt äiti. Aivan kuten hänen kuuluukin, hän tulkitsee maailmaa hyvin tarkasti. Hän tulkitsee maailmaa tarkasti pystyäkseen suojelemaan vastasyntynyttä vauvaansa ja se on äärimmäisen hyvä ja ihana asia. Tämä voimakas tulkinta johtaa siihen, että äiti kokee hyvin helposti painostusta ja syyllistämistä ensimmäisinä synnytyksen jälkeisinä päivinä. Voin vakuuttaa, että kukaan kätilö tai lastenhoitaja ei ole opiskellut ammattiinsa halutakseen painostaa tai syyllistää tai aiheuttaa pahaa mieltä. On surullista, että näitä kokemuksia synnyttäneillä äideillä kuitenkin on, on ollut aina ja tulee aina olemaan, vaikka pyrkisimme kuinka hyvään hoitoon. 

 

Vauvamyönteisyyssertifikaatista olemme ylpeitä, eikä sen tarkoitus ole missään tapauksessa ollut syyllistää, painostaa tai tuoda pahaa mieltä. Me tiedämme, miten paljon hyviä ja positiivisia asioita se on tuonut tullessaan. Sen tarkoitus on edistää, suojella ja tukea imetystä ja toivon sydämestäni, että kova työ alkaa hiljalleen tuottaa tulosta.  Se tarkoittaa sitä, että ne 97% äideistä, jotka kertovat haluavansa imettää, myös saavat tehdä sen ja saavat kokea imetyksen ilon. Otamme palautteesta kopin ja pyrimme yhä yksilöllisempään hoitoon, kuitenkin pitäen kiinni siitä, että olemme vauvamyönteinen sairaala ja panostamme imetykseen ja siihen, että se saa parhaan mahdollisen alun. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Please reload

Hedelmäpuun blogi
Viimeisimmät postit

March 30, 2019

February 8, 2019

October 15, 2018

Please reload

Arkisto
Please reload

Tags
Seuraa Hedelmäpuuta
  • Instagram - Black Circle
  • Facebook - Black Circle

Ota yhteyttä

Heli Rämäkkö

tmi Hedelmäpuu

Kätilö 

Hypnosynnytysohjaaja

 Imetysohjaaja

Rentoutusohjaaja 

p. 040 5507805

heli@hedelmapuu.me

Seinäjoki

Y- tunnus 2863138-1

rekisteri- ja tietosuojaseloste

Ota yhteyttä, vastaan mielelläni kysymyksiin!

  • Facebook - Black Circle
  • Instagram - Black Circle

© 2017 by Hedelmäpuun Heli. Proudly created with Wix.com