Myönteisyys, naiivia vai...?

January 4, 2018

Joskus mietin... Onko myönteinen asenne elämään tai myönteiset ajatukset naiivia puppua, joita viljelevät ihmiset, jotka eivät halua myöntää tämän elämän kurjuutta? Voiko niillä oikeasti vaikuttaa elämänsä suuntaan? Voiko oikeilla valinnoilla ja oikeanlaisilla ajatuksilla vaikuttaa melkein mihin tahansa? Kannattaako näkökulmaa vaihtaa silloin, kun edessä tuntuu olevan vain pussillinen paskaa? Onko mitään hyötyä olla iloinen ja uskoa elämään ja sen tarjoamaan hyvään? Onko hyödyllistä olla murehtimatta turhia tai sairauden hetkellä uskoa paremman päivän koittavan? Onko järkeä uskoa ja luottaa, että elämä kantaa, toi se sitten tullessaan mitä hyvänsä? Ja jos ei sitten kannakaan, uskoa, että sekin on osa elämää? Mietin... ja uskon, että on! On järkeä, on hyötyä ja kyllä, voi vaikuttaa! Kaikkeen. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa. Ja nämä kaikki siis liittyvät myös vauvan odottamiseen ja synnyttämiseen, koska löyhästi täytyy kätilön tätä aihetta sivuta "Kätilön kynästä"- blogissa ;) 

Olen saanut elää viime vuodet suhteellisen pienillä vastoinkäymisillä. Parkkisakot, flunssat, Suomen masentava sää, joka on oikenlainen enää vain syksyisin ja uudelle sohvalle kaatunut punaviini eivät ehkä ole niitä elämän suurimpia vastoinkäymisiä, vaikka joskus heikkona hetkenä ne sille tuntuvatkin ja maailma ajoittain hetkeksi räjähtää - edelleen.

En ole siis todellisuudessa päässyt harjoittelemaan myönteisen ajattelun voimaa todellisen hädän tai surun keskellä aikuisiällä. En voi silti väittää, etteikö elämä olisi näyttänyt minulle myös nurjaa puoltaan aika tarkkaan puolet elämästäni ajasta. Lapsuus ja nuoruus alkoholinhuuruisessa kodissa ja äidin kuolema ollessani hyvin nuori nainen tarjoilivat aikanaan kyllä riittävästi hätää ja surua. Silloin en tiennyt vielä olevani myönteisesti elämään suhtautuva ihminen. En tiennyt, mutta olin. Muistan aina olleeni toiveikas. Syvimmänkin epätoivon, surun, raivon ja häpeän keskellä muistan aina olleeni toiveikas. Sitäpaitsi, ei todellisen hädän ja surun keskellä ole tarpeellistakaan ajatella myönteisesti, vaan rehellisesti ja rohkeasti kohdata tunteensa ja myöntää, jos ei jaksa. Pyytää apua, avata itsensä. Tunteet ovat kuitenkin tunteita ja tunteet tulevat ja tunteet menevät; niin hyvät kuin huonot. Olen saanut itse jonkinlaista hoitoa ja tajunnut, että en ole yhtä kuin tunteeni. Olisin edelleen niin terapian tarpeessa! Haluaisin pöyhiä elämäni läpikotaisin, pohjamutia myöten. Joka tapauksessa, rähisevän nuoren naisen, aiettämuasittenahistaajakaikkikaatuupäälle- tyyppisen nuoren äitiyden kautta minusta on kasvanut joku muu, jonka kanssa tykkään olla paljon enemmän. Ja minulla on myös onni tuntea upeita ihmisiä, jotka ovat selvinneet aivan uskomattomista vastoinkäymisistä ja tuntuvat elävän elämäänsä yhä suuremmalla palolla. Juuri siksi. 

 

Meillä on tapana valittaa turhanaikaisista asioista ja unohtaa päivittäin, millaisessa yltäkylläisyydessä elämme. Hyvä, tavallinen elämä kääntyy arjen ankeudeksi. Pelkäämme, koska mahdollisesti tapahtuu jotain epämiellyttävää tai pahaa. Piilotamme onnen ja asetumme väsymään, valittamaan ja tympääntymään elämäämme. Näin varmistamme sen, että mahdolllisen pahan tullessa emme putoaisikaan kovin korkealta, vaan meidän olisi helpompi astua vielä syvemmälle. Asetumme ajattelemaan, että kaikki ihanuus on jossain muualla, ei tässä minun elämässäni tällä hetkellä. Se on jossain kaukana, auringon alla, huomisessa, kesässä, lottovoiton jälkeen, uuden miehen kanssa, sitten kun lapset ovat aikuisia. Emme välttämättä edes tunne itseämme ja omia rajojamme, vaan etsimme helpotusta aivan väärästä suunnasta. 

 

Jos pysähtyy hetkeksikin katsomaan, voi nähdä paljon enemmän. Sitäpaitsi, elämä on arvaamatonta; koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Niin sanoi Eeva Kilpi ja Eeva oli kyllä niin oikeassa ♥︎ 

 

- kätilö Heli -

 

 

Share on Facebook
Please reload

Hedelmäpuun blogi
Viimeisimmät postit

March 30, 2019

February 8, 2019

October 15, 2018

Please reload

Arkisto
Please reload

Tags
Seuraa Hedelmäpuuta
  • Instagram - Black Circle
  • Facebook - Black Circle

Ota yhteyttä

Heli Rämäkkö

tmi Hedelmäpuu

Kätilö 

Hypnosynnytysohjaaja

 Imetysohjaaja

Rentoutusohjaaja 

p. 040 5507805

heli@hedelmapuu.me

Seinäjoki

Y- tunnus 2863138-1

rekisteri- ja tietosuojaseloste

Ota yhteyttä, vastaan mielelläni kysymyksiin!

  • Facebook - Black Circle
  • Instagram - Black Circle

© 2017 by Hedelmäpuun Heli. Proudly created with Wix.com